Kaikkia ei ole tarkoitettu elämään

Surullisin mielin tätä kirjoi­tan ja niin paljon mielum­min olisin kirjoit­ta­nut miten hienon pentu­een Halla sai.

Viime viikon tors­taina Hallalla alkoi supis­ta­maan kun oltiin päivillä 66 (normaa­listi tiineys kestää sen 65 vrk kissoilla). Nopean ponnis­te­lun jälkeen syntyi perä­ti­lassa todella pieni tyttö jota seurasi vaivat­to­masti toinen pentu joka sekin syntyi perä­ti­lassa. Molempia pentuja jouduin elvyttämään/hieromaan kunnolla sillä kumpi­kin syntyi ilman sikiö­pus­sia ja olivat elot­to­mia syntyes­sään. Ensimmäinen virkosi hieman mutta toinen ei missään vaiheessa. Halla hoiti tätä yhtä hyvin ja jako­pen­tu­een (veri­ryh­mien sopi­mat­to­muus) takia pentu sai syödä vasti­ketta ensim­mäi­set 16h. Hyvin nopeasti pentu kuiten­kin meni huonom­paan suun­taan ja epäi­lin sen kuole­van viimeis­tään iltaan mennessä.

Sinnikkäästi pentu kuiten­kin jaksoi tsem­pata ja perjan­taina aamulla vastassa oli paljon reip­paampi pentu mutta edel­leen aivan liian pieni näin niin­kun pitkän­lin­jan kasvat­ta­jan mielestä (47g kun normi pentu painaa n. 85g). Olin palpoi­nut Hallaa ja olin sitä mieltä, että siellä vielä on mahdol­li­sesti pentuja mutta Halla itse oli rauhal­li­nen. Perjantaina alkoi kuiten­kin supis­tuk­set uudes­taan ja muuta­malla työn­tö­pol­tolla syntyi kolmas kuol­lut pentu. Vatsassa tuntui vielä muhku­roita joten eläin­lää­kä­rille vei matka. Röntgen paljasti, että vatsassa on vielä yksi ja oksi­to­sii­nilla saatiin onneksi se ulos. Ikävä kyllä tämä neljäs ja viimei­nen pentu oli ollut kuol­leena jo muuta­man päivän. Elossa oleva pentu nestey­tet­tiin ja lähdet­tiin kotiin päin. Pikkupentu joka oli elämässä niin kovin kiinni ei kuiten­kaan jaksa­nut sunnun­tai-aamua pidem­mälle vaan nukkui pois Hallan kupeessa maaten.

Kumpi tuli ensin, muna vai kana? Onko Hallan kohtu huono elinym­pä­ristö pennuille ja siksi kävi näin vai kuoliko se viimei­nen pentu syystä x ja sitä kautta aiheutti toksi­suutta kohtuun josta syystä muut­kin pennut siitä kärsi ja kuoli? Kauheasti kysy­myk­siä ja niin vähän vastauk­sia. En tiedä vielä astu­tanko Hallan uudes­taan — kyseessä on kuiten­kin perheen­jä­sen ensi­si­jai­sesti ja kasva­tus­kissa tois­si­jai­sesti.

Kasvattajaurani ihan ensim­mäi­nen pentue kuoli koko­nai­suu­des­saan koska syntyi­vät liian aikai­sin. Nyt 13 vuotta myöhem­min tapah­tuu samoin vaik­ka­kin eri syystä. Kun jokai­nen pentue ja pentu on suun­ni­teltu ja toivottu niin kasvat­ta­jan karu arki ei ole aina help­poa. Kyynelten määrä, ilon ja surun, mikä on vuoda­tettu tässä vuosien varrella pentu­laa­ti­kon ääressä on suuri ja niin sen pitää­kin — kun pentu­jen kuole­maan turtuu on aika siir­tyä seuraa­vaan harras­tuk­seen.

0 comments on “Kaikkia ei ole tarkoitettu elämäänAdd yours →

Leave a Reply